Härkäpapu

Pölytys lisää härkäpapusatoa ja tasaa tuleentumista

  • Mesikasvi: kohtalainen
  • Siitepölykasvi: kohtalainen
  • Kukkimisaika: heinäkuu
  • suositellaan 3-5 pesää/ha

Härkäpapu (Vicia faba) on nopeasti kasvava kaksineuvoinen hernekasvi (Fabaceae). Sitä viljellään Suomessa pääosin rehukasviksi sen korkean valkuaisainepitoisuuden (28–31 %) vuoksi. Härkäpapu on hyödyllinen typensitojakasvi, jonka viljely-ala kasvaa kovaa vauhtia mm. kasvisbuumin ja valkuaisomavaraisuuden lisäämistavoitteen myötä.

Mehiläispölytyksen vaikutusta härkäpavun satoon selvitettiin pölytyskokeessa kesällä 2015. Kokeen teki Helsingin yliopiston opiskelija Tiiu Kyllönen yhteistyössä SML:n kanssa.

Mehiläiset vierailivat härkäpavun kukilla ahkerasti ja nämä vierailut lisäsivät selkeästi palkojen määrää.

Viljelijälle tärkeä havainto oli se, että runsas mehiläispölytys vaikutti palkojen sijoittumiseen kasvin varressa. Palkojen sijoittuminen vaikuttaa sadon tasaisempaan tuleentumiseen ja tätä kautta satohävikki pienenee.

Hyvän pölytyksen kautta parannetaan myös kotimaisen härkäpavun siementuotantoa. Vaikka härkäpapu on itsepölytykseen kykenevä kasvi, vähentää itsepölytys kasvin siementuotantoa ja voi johtaa siementen abortoitumiseen.

Härkäpavun tärkeimpiä pölyttäjiä ovat tarhamehiläinen, kimalaiset sekä eräät erakkomehiläiset. Härkäpavun kukka on syväteriöinen, joten sen tehokkaimpia pölyttäjiä ovat pitkäkieliset kimalaislajit. Kimalaisten suurien kannanvaihteluiden vuoksi suositellaan kuitenkin tarhamehiläisiä pölytystä varmistamaan.

Härkäpavun kukka sisältää verrattain vähän vähäsokerista mettä, mutta se houkuttelee pölyttäjiä kukan ulkopuolisella medellä. Vaikka mehiläinen vierailisikin vain näillä ulkoisilla mesiäisillä, kasvi pölyttyy silti.

 

PDF-tiedostoBroad bean and pollinators (1).pdf (2.6 MB)
Tuloksia härkäpavun pölytyskokeesta.