Härkäpapu

Pölytys lisää härkäpapusatoa ja tasaa tuleentumista

  • Mesikasvi: kohtalainen
  • Siitepölykasvi: kohtalainen
  • Kukkimisaika: heinäkuu
  • suositellaan 3-5 pesää/ha

Härkäpapu (Vicia faba) on nopeasti kasvava kaksineuvoinen hernekasvi (Fabaceae). Sitä viljellään Suomessa pääosin rehukasviksi sen korkean valkuaisainepitoisuuden (28–31 %) vuoksi. Härkäpapu on hyödyllinen typensitojakasvi, jonka viljely-ala kasvaa kovaa vauhtia mm. kasvisbuumin myötä.

Härkäpavun viljelijälle mehiläisten pölytyspalvelu on fiksu valinta. Mehiläispölytyksen vaikutusta härkäpavulle selvitettiin pölytyskokeessa kesällä 2015. Kokeen teki Helsingin yliopiston opiskelija Tiiu Kyllönen yhteistyössä SML:n ja Helsingin yliopiston kanssa.

Mehiläiset kävivät aktiivisesti härkäpavulla pölyttämässä, ja se lisäsi selkeästi palkojen määrää.

Viljelijälle tärkeä havainto oli se, että runsas mehiläispölytys vaikutti palkojen sijoittumiseen pavun varressa, mikä johtaa sadon tasaisempaan tuleentumiseen, vähentäen näin satohävikkiä.

Varmistamalla runsas pölytys parannetaan myös kotimaisen härkäpavun siementuotantoa. Vaikka härkäpapu on itsepölytykseen kykenevä kasvi, vähentää itsepölytys kasvin siementuotantoa ja voi johtaa siementen abortoitumiseen.

Härkäpavun tärkeimpiä pölyttäjiä ovat tarhamehiläinen, kimalaiset sekä eräät erakko-mehiläiset. Härkäpavun kukka on pitkänomainen, joten sen tehokkaimpia pölyttäjiä ovatkin pitkäkieliset kimalaiset. Kimalaisten kannanvaihtelun vuoksi suositellaan tarhamehiläisiä lisäämään pölytystä.

Härkäpavun kukka sisältää verrattain vähän vähäsokerista mettä, mutta se houkuttelee pölyttäjiä kukan ulkopuolisella medellä. Vaikka mehiläinen vierailisikin vain näillä ulkoisilla mesiäisillä, kasvi pölyttyy silti.

 

PDF-tiedostoBroad bean and pollinators (1).pdf (2.6 MB)
Tuloksia härkäpavun pölytyskokeesta.